Elämäni löylyt

Olen himosaunoja. En vielä koskaan ole tuntenut, että tämä olisi nyt tässä ja että taidanpa pitää taukoa jonkin aikaa. Saunon useita kertoja viikossa ja aina löylyistä lähtiessä on vähän kaihoisa olo ja kaipuu takaisin lauteille.

Lapsuuden aistivoimaisimpia muistoja on matka paukkupakkasessa lumisen pihan yli saunaan. Perheen pienimpänä minut oli kääritty vilttiin ja joku kantoi nyyttini saunaan. Koko perhe saunoi yhdessä ja minä sain kylpeä puisessa punkassa. Monen sisaren keskellä kai totuin siihen, että väkeä hyöri ympärillä Eevan puvussa, enkä koskaan oikein ole osannut pitää alastomuutta mitenkään sopimattomana asiana.

Käytännön pakosta saunon nykyään useimmiten uikkareissa, koska lauteiden lämmössä kyyristelee kanssani enemmän herra- kuin rouvaseuraa. Talviuintia harrastavien porukoissa heitetään pois tittelit ja enimmät vaatteet, mutta uimapuvun lisäksi suojataan yleensä kädet, jalat ja pää. Mitä kylmempi ulkona, sen paremmalta tuntuu pulahdus hyiseen veteen.

Eksoottisin talviuintini tapahtui lajin SM-kisoissa. Ystävä houkutteli mukaan ja yllytyshulluna olin heti valmis. Ensimmäinen järkytys oli tajuta, että saunaan pääseekin vasta uimisen jälkeen. Toinen shokki oli tieto uimarien määrästä. Viikonlopun aikana Ähtärinjärvellä kauhottiin tuhatkunta uintisuoritusta. Myös matka jännitti. 25 metriä jäiden keskellä kuulosti mahdottomalta tehtävältä.

Jouduimme ystäväni kanssa eri lähtöihin. Olin kauhusta kankea. Kaiken lisäksi luulin, että rata täytyy uida päästä päähän. 25 m olikin yllättävän lyhyt matka ja tunnelma pulahduksen jälkeen oli euforinen. Saunassa kanssauimarit kertoivat osallistuneensa MM-kisoihin jossain Uralin tuolla puolen Siperiassa. Näin jo seuraavan idean välähtävän ystäväni aivoissa.

Maailmalla tutustun aina saunaan, jos sellainen vain on olemassa. Omituisimmat saunat olen kokenut rakkaassa naapurimaassa Ruotsissa. Kun nuorena tyttönä paiskin kesätöitä eteläruotsalaisella maatilalla, päädyin viikonloppuna läheisen leirintäalueen saunaan. Kiuasta ei ollut. Oli lämpöpatteri ja kokolattiamatto.
Toisaalta olen kohdannut myös kauneimman saunamaiseman Ruotsissa. Yövyin kerran Hemavan-Tärnabyn laskettelukeskuksessa. Hotellin sauna sijaitsi nelikerroksisen majapaikan katolla. Sen seinät olivat kokonaan ikkunaa ja silmänkantamattomiin nousi joka puolella toinen toistaan jylhempiä tuntureita. Kiuas oli, mutta sen vieressä luki kyltissä: ”Kasta ej vattnet!”

Kaksi kertaa matkoilla on minunkin pitänyt luovuttaa. Tanskalaisessa mökissä sauna oli homehtunut komero ja Espanjan aurinkorannikolla apartamentoksen mainosesitteessä luvattu suomalainen sauna oli hylätty kasa lautoja kellarin nurkassa.

Top ten -listalla on tietysti oma pihasauna, mutta hyvänä kakkosena tulee Jussin Jokisaunojen vanha pikkusauna Alajoella. Hyvä ilmanvaihto ja lempeä löyly! Tanelinrannan avantosauna kipuaa kolmanneksi; tosin en ole ehtinyt kokeilemaan sen uusinta kiuasta, mutta olen kuullut sen tehojen riittävän isollekin väelle. Lankomiehen mökkisauna on maininnan arvoinen ja positiivinen yllätys oli Seinäjoen leirintäalueen uusi vuokrasauna minigolfin vieressä.

Turistista voi tuntua oudolta, että suomalaisella vierailulla heitetään huolella valitut vaatteet pois ja mennään yhdessä hikoilemaan. Kenties vielä huiskitaan ja hakataan toisia puunoksilla. Sauna on sosiaalinen tilanne mutta se on myös paikka rauhoittumiselle, meditoinnille ja itsensä tutkiskelulle.

Saunasta on moneksi. Siellä on ennen synnytty ja kuoltu, pantu olutta ja savustettu kinkkua, kuivattu yrttejä ja sieniä, värjätty lankoja ja pesty pyykkiä. Sauna on ollut lääkettä kropalle ja mielelle.

Saunan syleilyssä puidaan hillitysti säätilojen vaihtelut ja ihmetellään ajan kulumista. Tutumpien kanssa voi avautua murheistaan ja iän tuomista vaivoista. Hämärässä saa olla oma itsensä kiloineen ja iloineen.

                                                                                                                         Jaana Ala-Huissi, Ilmajoki