Hän kirjoittaa

Hän kirjoittaa mieluimmin metsässä, sillä missään ei ole samanlaista tilaa hengittää sisään ja ulos. Meren rannalla on avaraa, mutta siellä miete karkaa usein uloshengityksessä ulapalle. Ei pääse tuulelta turvaan, lepäämään puun oksaan tai rungolle.

Omassa metsässään hän on suojassa. Hän kävelee kävelemistään, toivoo, ettei eksyisi. Vaikka tietää hyvin, että juuri eksymiset aiheuttavat niitä kaivattuja nyrjähdyksiä, jotka kutittavat mieliä. Hän nyrjähtyy mieluusti, mutta hallitusti, polulla.

Hän siivilöi runohengitystään, poimii aistimuksia ja ajatuksia, niiden herättelemiä äänteitä ja tavuja, kevyitä ja painavia. Ne kietoutuvat toisiinsa säikeisiksi säkeiksi, jotka hän tallentaa sisäänhengityksellä kaikkialle, missä vain on tilaa. Ihosoluihin ja hermosoluihin, kantasoluihin, jos mahdollista. Lihassäikeiden lomaan ja niihin nikamaväleihin, joihin vielä mahtuu.

Kotiin palattuaan hän käy läpi rutiininomaiset ja monimutkaiset karttelurituaalit, joiden päätteeksi hän lopulta istahtaa fyysiseen kirjoitustyöhön.

Hän etsii tallentamaansa, joka nyt tuntuu paremminkin piilotetulta. Hengitetty muuttuu näkyväksi, kirjain kirjaimelta, hitaasti, hitaasti. Lähes aina väljähtyneenä. Hän puhaltaa, puhaltaa varovasti metsän henkeä kirjaimiin, milloin penseisiin, milloin oikullisiin. Suostuttelee niitä, raivoaa niille, leikkii ne ja itsensä väsyksiin, ruokkii ja hellii niitä. Kunnes jotain syntyy.

Vastasyntynyt saa levätä. Hän lähtee uudelle runokävelylle, uutta hengittämään.

Hän kirjoittaa jäsentääkseen itsensä, haavat ja muut puut, sisällään ja ympärillään, ymmärtääkseen. Hän kirjoittaa, koska ei osaa puhua, mutta haluaa sanoa.

Anne Syrjälä

PS. Työn alla kokoelma, raskausajan nimenä Haavoista ja puista.
​

---

Haavikko vavahtaa. Ne viisaat miehet löytävät sittenkin hulluja puita. Antavat korskean käskyn lahdata latvasta lahot, kuohia kantovesat. Jättävät valtavan haavan. Yhden, muistopuuksi.

Niin kauniita ruumiita. Siroja luita, rustoja, kuoria. Niin kauniita nimiä.

valkoselkätikka
tervapääsky
liito-orava
ripsisiippa
haavanlasisiipi
aarnikiitäjäinen
jättitalvikääriäinen haapatyttöperhonen runkohaapsanen haapasepikäs vienankääpiäinen korukeräpallokas aarnimäihiäinen punahärö vähämustakeiju haavapikkutylppö haapaliskokuntikas mäihäkaarnakuoriainen haavansahajumi pistehaapakaarnuri monipistehaapsanen ukkokukkajäärä haapajäärä haapasyöksykäs haavanpökkelökääpä poimukääpä
kultakerroskääpä
tuoksuvyökääpä
mesipillikääpä
varjojäkälä
sinikesijäkälä
munuaisjäkälä
hentoneulajäkälä
raidankeuhkojäkälä
pohjanhyytelöjäkälä
haavanhyytelöjäkälä
aarnihiippasammal
ketunhiippasammal
haapariippusammal
haapasuikerosammal

(Jossain toisaalla haavikko hymyilee, taputtaa tuuleen. Unohtivat juuret, kauempaa viisaat.) 

​