Itte teheren

Legendaarisen Tankki täyteen -sarjan kuudennessa jaksossa Sulo Vilén (heittomerkillä) saa kirjeen, jossa kerrotaan, että kustantaja julkaisee hänen kirjoittamansa salapoliisiromaanin Murha makuuhuoneessa. Rahan kiilto silmissään Emmi kysyy: "Paljonko?" Sulon ilmoittaman summan pienuuteen pettyneelle Emmille käy pian ilmi, että totuus on vieläkin pahempi: Sulo on maksanut kustantajalle eikä päinvastoin. Sulon kirja ilmestyy siis omakustanteena, eikä Emmi suinkaan pidä kynttiläänsä vakan alla mielipidettään ilmaistessaan. 

Kun muutamia vuosia sitten vasta haaveilin kirjan julkaisemisesta, olin vankasti sitä mieltä, etten koskaan tekisi omakustannetta. Jos mikään kustantamo ei kiinnostuisi (tuolloin vielä hypoteettisesta) kirjastani, en alkaisi väen vängällä sitä työntää omakustanteena maailmalle. Mitään julkaistavaa ei siinä vaiheessa vielä edes ollut, mutta olin haaveillut novellikokoelman kirjoittamisesta. Romaania varten ei päässäni ollut riittävän kattavaa johtoajatusta, ja runokirja ei edes käynyt mielessäni.

Kesällä 2018 kiinnitin kirjaston ilmoitustaululle kustannusyrityksen mainosta, jossa jatkettiin edellisvuoden Suomi 100 -kampanjaa ilmaisten runokirjojen painattamisesta. Mainosta lukiessani tulin ajatelleeksi, että voisin itsekin osallistua, vaikka en runokokoelman tekemistä ollut koskaan suunnitellutkaan. Olin joitain vuosia aikaisemmin osallistunut murrerunokilpailuun, ja kilpailua varten kirjoittamissani runoissa oli hyvä alku murrerunokirjalle. Kirjoitin syksyn mittaan lisää, mutta vuosi ja kampanja-aika ehtivät kulua loppuun. Päätin kuitenkin saattaa projektini valmiiksi, kun käytännössä materiaali alkoi olla jo koossa. Koska runokirjat eivät yleensäkään ole juuri sitä genreä, mistä kustantajat keskenään eniten taistelevat (murrerunoista puhumattakaan, ellet satu olemaan Heli Laaksonen), oikeastaan ainoa vaihtoehto oli omakustantaminen.

Ulkoisen deadlinen puuttuessa projektini venähti lopulta sen verran, että vasta vuonna 2020 olin tosissani saattamassa sitä päätökseen. Kyseisen vuoden maaliskuulle suunniteltu Seinäjoen kaupunginkirjaston omakustanneilta jouduttiin perumaan kulkutautiteknisistä syistä, mikä harmitti kovasti, sillä se olisi osunut juuri sopivaan saumaan projektini kannalta. Olin kuitenkin saanut omakustannepalvelujen tarjoajista suosituksia tuttavilta, ja valinta oli lopulta melko helppo. Ratkaiseva valintakriteeri oli, ettei kirjasta tarvinnut etukäteen lyödä lukkoon tietyn suuruista painosta, eikä siten sytytellä myymättä jääneillä kirjoilla saunanpesää eläkeikään saakka. Kirjoja painettaisiin aina kysynnän mukaan.

Valitsemallani yrityksellä oli tarjolla erilaisia palvelupaketteja. Käyttämäni palvelu sisälsi mm. ilmaisen mallikirjan painattamisen, jolloin kirjaan voisi tarvittaessa tehdä vielä muutoksia ennen sen ilmestymistä.  Pakettiin kuului henkilökohtainen neuvoja läpi koko projektin, mikä osoittautui enemmän kuin hyödylliseksi. Kirjan taitto oli mahdollista tehdä itse tekstinkäsittelyohjelmalla, mutta lisämaksusta taittopalvelua oli saatavilla. Myös kirjan kannen saattoi taittaa itse, mikäli ei halunnut käyttää valmiita ilmaisia pohjia tai ostaa taittopalvelua, jossa ulkoasuun ehkä olisi tai ei olisi voinut vaikuttaa. Päätin tehdä kaikki taitot itse sekä säästääkseni rahaa että saadakseni etenkin kirjan kannesta juuri sellaisen kuin halusin. Tämä oli toki mahdollista ainoastaan siksi, että omistin entuudestaan taitto-ohjelman, jolla sain kaikki elementit millilleen painatusvaatimusten mukaisiksi. Kirja ilmestyi lopulta tammikuussa 2021.

Suosittelisinko omakustanteen tekemistä? Ilman muuta, mikäli on valmis tekemään itse vähän enemmän työtä kuin pelkän sisällön kirjoittamisen.  Vaikka taitot tilaisikin maksullisena palveluna, on vielä monta asiaa, joita joutuu miettimään. Kirjan ulkoasun suunnittelussa pitää päättää kirjan koko, sidontatapa, paperin laatu ja väri, kirjan selän kaarevuus/suoruus ja monta muuta vastaavaa seikkaa. Kirjalle pitää myös itse määritellä myyntihinta, mikä sekään ei ole välttämättä helppo tehtävä. 

Entä oliko kirjani ilmestymisen herättämä ilo jotenkin himmeämpää, koska olin tehnyt sen nimenomaan omakustanteena eikä sitä ollut kustantanut joku muu? Vertailukohtaa ei tietenkään ole, mutta uskon, ettei näin ole. Mielestäni olen tehnyt ihan oikean kirjan, vaikka olenkin kustantanut sen itse. Aionpa julkaista vielä (vähintään) toisenkin omakustanteen: murretarinakokoelman. Kaikki ensimmäisen kirjan pohjat ovat valmiina, joten enää ei tarvitse laskea ja suunnitella kaikkea alusta alkaen uudelleen.  Kunhan olen saanut kaikki murreasiat pääni sisältä ulos, on ehkä aika sille yleiskieliselle novellikokoelmalle, joka haaveissani on siintänyt. Ja jos kustantamot eivät huoli sitä, voin aina kustantaa senkin itse.

Johanna Pitkäranta

​