Jouluihminen

Joulukuu, se aika vuodesta, jolloin kuuluu stressaantua, kulkea otsa rypyssä ja paheksua. Että taas sitä 
kulutusjuhlaa pukkaa. Pitää ryntäillä ruuhkaisissa kaupoissa pakkokuunnellen tekopirteitä joulurallatuksia ja 
etsien niitä täydellisiä värikylläisissä kuvastoissa esiteltyjä joululahjoja, joita ei sitten löydykään hyllystä, 
koska kaikki muutkin ovat niitä halunneet. Pitää bongata sisustus-, askartelu- ja leivontablogeista ne 
kuumimmat trendit ja lähteä taas marketteihin metsästämään tykötarpeita niiden toteuttamiseen. Sillä 
näin kuuluu tehdä, jotta voi sitten kaiken touhuamisensa jälkeen valittaa kuorossa sen määrää ja 
kauheutta. Jotkut uskalikot puolestaan viittaavat kintaalla moiselle hysterialle ja paheksuvat syvästi kaikkia 
hössötykseen suostuvia. 

Uskaltaisinko kaiken paheksunnan uhallakin tunnustautua jouluihmiseksi? Kertoa, että nautin 
adventtiajasta ja joulusta. Jaksan hädin tuskin sinnitellä marraskuun loppupuolelle, jolloin otan esille 
ikkunatähdet, puisen tonttuarmeijan ja seimen, ja asettelen ne hartaasti paikoilleen. Tänä vuonna oli suuri 
ilo laittaa tontut takanreunalle ja Jeesus-lapsi, Maria, Joosef, paimenet, enkelit ja eläimet talliin yhdessä 
lapsenlapsemme kanssa.  Uskollisimmat koristeet tulevat 40 vuoden takaa ja sittemmin mukaan on liittynyt 
uusia, silmää miellyttäviä yksityiskohtia.  Mieluisin jouluvärini on jo pitkään ollut tummansininen, 
maustettuna hopealla ja valkoisella. Kuin Beetlehemin yö ja tähti sekä toivottu, kaivattu Pohjolan lumi. 
Joulunpunaiseen myönnyn vain puisen tonttukokoelmani verran. Trendikästä kultaa ei taida löytyä 
hippuakaan. 

Jo varhain syksyllä olen aloittanut joululahjojen valmistamisen. Avaan salaisuutta vain sen verran, että puuhaan tarvitaan erivahvuisia puikkoja ja monenvärisiä lankoja :) On nautinto suunnitella lahjaa, ja sen 
valmistuessa hiljalleen voi ajatella lahjan saajaa ja toivotella mielessään hänelle kaikkea hyvää. 

Meille on perinteisesti perustettu marraskuussa pop up -joulukorttitehdas, mutta nyt tuli työkiireiden 
vuoksi välivuosi. Hetken tuntui oudolta, mutta sitten päätimme toivottaa joulut ja uudet vuodet 
kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa ja laittaa säästyneet rahat Joulupuu-keräykseen. Niille, joita emme 
tapaa ja joita some ei tavoita, hankitaan kortit myyjäisistä. 

Tunnustan, että meillä poltetaan yhä kynttilöitä ja tuikkuja, vaikka se onkin hiljattain luokiteltu terveydelle 
haitalliseksi puuhaksi. Kynttilän liekin lepatus tekee kuitenkin mielelle niin hyvää, että ehkä negatiivinen 
vaikutus kumoutuu? 

On pakko paljastaa myös, että nautin ruuanlaitosta ja leipomisesta. Tutkin reseptejä ja suunnittelen 
joulunajan tarjottavia suurella hartaudella.  Tietyistä perinteistä pidän kiinni, mutta aina jokin uutuuskin 
pääsee pöytään. Parasta kokkaamisessa ja leipomisessa on, paitsi se, että puuha on rentouttavaa, varsinkin 
se, että saa hemmotella herkuilla rakkaita ihmisiään. 

Herkuttelun ohella jouluna kootaan yhdessä palapeliä, pelataan lautapelejä, leikitään lapsen kanssa ja 
vetäydytään välillä kukin omaan rauhaan kirjan kera. Minkä kirjan jouluna lukisin? Se on vielä päättämättä, 
pöydällä on niin monta houkuttelevaa teosta. 

Joulun aikaan saattaa myös runottaa . Koska mieli on lämmin ja hellä, haikeakin, sillä kaipaan niitä rakkaita, 
jotka eivät ole lähellä. Yhtä aikaa voin olla kiitollinen omasta etuoikeutetusta joulustani ja surullinen, koska 
tiedostan, että tänäkin jouluna moni on yksinäinen, kylmissään, nälissään ja peloissaan. 

Haluaisin julistaa joulurauhan jokaiselle ja – sille, joka voi valita – vapauden viettää joulua juuri sillä tavalla 
kuin hänelle sopii. Olen itse tullut ulos siivouskomerosta jo vuosia sitten, mutta minun puolestani sielläkin 
voi halutessaan joulunsa viettää. Ei siis paheksuta joulua viettämättömiä eikä jouluhössöttäjiä eikä ketään 
siltä väliltä, ei edes paheksujia. 
 
Anne Syrjälä 

Kirjoittaja on kielten opettaja ja vuonna 2017 esikoisrunokokoelmansa julkaissut kirjoittaja Seinäjoelta.