Kirjoittamisen flow

Flow on jännä kaveri. Sitä kuvaillaan huippukokemuksena, jonka aikana ihminen on luovimmillaan ja jolloin ajantaju katoaa. Flow on kirjoittajalle usein vanha tuttu, jonka tunnistaa sen osuessa kohdalle, mutta jota toisaalta on hyvin vaikea tietoisesti saavuttaa. Joskus tuntuu siltä, että hyvää ideaa ja sen aikaansaamaa mukaansatempaavuutta joutuu odottelemaan pitkään. Vapaa-ajalla en välttämättä millään jaksaisi tarttua kirjoittamisen aineopintoihin, kun mielessä pyörivät kirjoitusideat ovat lähinnä epämääräistä pikapuuroa, joka on räjähtänyt pitkin mielen mikroaaltouunin seiniä.
Runoilija ja lauluntekijä A. W. Yrjänä kuvaa kirjoittamisen vaikeutta kirjassaan Päiväkirja 1995–2008: Taiteesta ja elämästä (2009) seuraavasti: ”Huonoja päiviä. Se mitä pitäisi tehdä, ei suostu minuun, muu taas on niin helppoa, että siihen ei mene tarvittavaa ponnistusta.” Niin minunkin arjessani tulevat hoidetuiksi pyykkivuoret ja päivätyöt, mutta kirjoitusideat antavat välillä odotuttaa itseään.

Sitten sitä näkee jonkin kummallisen unen, muodostaa erikoisen mielleyhtymän tai keksii jonkin oman sanan, jonka myötä kirjoitusprosessi nytkähtää liikkeelle. Mieleni tuntuu avaavan solmujaan etenkin luonnossa lenkkeillessäni, jolloin uusia ajatuksia alkaa putkahdella. Silloin on järjestettävä tilaa kirjoittamiselle, sillä luovuuden veturin lähtiessä käyntiin on lyötävä pökköä pesään. Flow tulee tuulenpuuskan lailla, ja kirjoittajan on oltava valmiina vaahteranlehtenä pyörähtämään sen kanssa tanssiin, jotta jotain uutta voi syntyä.

Kirjailija Merete Mazzarella kirjoittaa flow’sta kirjassaan Elämä sanoiksi (2013). Hänen mukaansa mielleyhtymiä voi kirjoituspöydän ääressä olemisen lisäksi kokea missä tahansa, ja ajatukset kannattaa kirjoittaa heti ylös, jotta ne eivät unohtuisi. Mazzarellan mukaan mielleyhtymien kirjoittaminen muistiin edistää myös uusien mielleyhtymien syntymistä. Mazzarella on kertonut kokevansa flow-tiloja, joissa kirjoittamiseen liittyviä ideoita tulvii mieleen nopeammin kuin hän ehtii niitä kirjoittamaan muistiin, ja jolloin kaikki hänen aistimansa ja kokemansa asiat tuntuvat toimivan polttoaineena kirjoittamistyölle. Hänen mukaansa tuolloin ”teksti on minua itseäni viisaampi”.

Jokainen kirjoittaja tuntee valkoisen paperin kammon. Jotkut kirjoittavat aamusivuja aktivoidakseen ajatteluaan ja kirjoittamistaan, toiset lähtevät luontoon herättelemään luovuuttaan, moni hakeutuu erilaisille kirjoituskursseille saadakseen virikkeitä tekstien tekemiseen. Itse pidän yllä omaa ideavarastoani lähettämällä itselleni sähköpostia otsikolla ”Runo” keksiessäni jotain runollista, ja otsikolla ”Idea”, kun keksimässäni tekstissä on potentiaalia johonkin muuhun. Näin minulla on käytössäni jatkuvasti karttuva ajatusten varasto, joka on suojassa inhimillisen mielen unohduksilta. Sähköpostin uumenissa minua odottavat muun muassa huopapossutehdas, järjenrantatontti ja viskipuuro, sekä moninainen tunteiden ja ajatussykkyröiden kirjo, joka odottaa selvittämistään. Näitä aivopieruja tutkiskellessani voin löytää uusia kirjoittamisen suuntia ja parhaassa tapauksessa huomata flow’n saapuneen kylään. Tuolloin avaan oven, toivotan flow’n tervetulleeksi, ja kirjoitan innokkaana nautiskellen niin hyvin kuin ikinä osaan.

Heli Mäkelä

​Kirjoittaja on runoileva sairaanhoitaja, joka opiskelee kirjoittamisen aineopintoja päivätyönsä ohessa.