Miksi luen kirjoja?

Paljastan salaisuuden: minulla on yläkertakirja, alakertakirja ja Kuortane-kirja (tätä luen siis vanhempieni luona käydessäni Kuortaneella). Sen lisäksi kesken on myös lehtiä, jotka lojuvat vähän siellä sun täällä.

Minulta kysytään usein, miksi pidän lukemisesta. Voisin vastata tähän litanian lukemisen hyödyistä. Mutta kun pohdin asiaa kunnolla, pohjimmiltaan luen kirjoja itse tekemisen vuoksi. Tätä kutsutaan flow-tilaksi: jotakin asiaa ei tee pakosta tai hyödyn vuoksi vaan siksi, että saa suurta nautintoa asian tekemisestä.

Harvaa aloittaa harrastuksen sen hyödyllisyyden takia

Lukemista voi verrata mihin tahansa muuhun harrastukseen. Harva aloittaa skeittaamisen tai ratsastuksen siksi, että siinä kehittyy tasapaino. Kyllä ihmiset skeittaavat ja ratsastavat siksi, että he saavat siitä jotakin itselleen. 

Ihmiset ovat itsekkäitä ja nautinnonhaluisia. Liikuntaakin harrastetaan, koska siitä tulee hyvä olo. Liikunnasta on tietenkin myös muita hyötyjä, kuten lukemisestakin. Lukiessa oppii historiaa, sivistyy, luetun ymmärtäminen paranee, sanavarasto karttuu ja niin edelleen. Nämä ovat harvoin kuitenkaan niitä syitä, miksi lapsi jatkaa harrastusta aikuisuuteen saakka.

Kaikki alkoi iltasadusta

On vaikea kuvitella, että lapsi tarttuu kirjaan pelkästään aikuisen käskystä, ellei ole koskaan päässyt kokemaan sitä tunnetta, mikä lukiessa tulee.  Ja tässä vaiheessa voi kysyä, missä aikuisen oma kirja on? Paras tapa näyttää, että lukeminen kannattaa, on lukea itse.

Mallioppimisella on suuri merkitys – samoin ääneen luetuilla tarinoilla. Kun kirjoja lukee ääneen, lapsi saa tunteen siitä, millaista on koukuttua kirjoihin. Minulle luettiin iltasatuja vielä silloinkin, kun osasin lukea itse. On aivan oma hohtonsa heittäytyä tarinan vietäväksi yhdessä toisen kanssa. 

Lopulta Lukemisesta tulee tapa siinä missä iltapalastakin. Minulle lukeminen on edelleen osa iltarutiinia.

Luomme kirjojen kautta yhteyden toisiin ihmisiin

Olen iloinen siitä, että meidän perheessä ja suvussa on totuttu lukemaan kirjoja. Tästä kertovat pursuavat kirjahyllyt. Kun vielä kotona asuessani harjasin hampaita, käveleskelin kirjahyllyn edessä tutkien kirjojen selkämyksiä ja mietin, mitä lukisin seuraavaksi – teen tätä muuten edelleen.

Kun tapaan sukulaisiani, puheesta voi kuulla tällaisia lauseita:
”Joko olet lukenut Enni Mustosen uusimman?”
”Eikö Jojo Moyesin kirja ollutkin aivan huippu!”
”Suon villi laulu oli kyllä merkillinen kirja.”

Usein mummolassa käydessäni mummo antaa mukaani kirjan ja toteaa: ”Sinun pitää lukea tämä. Kerro sitten, mitä mieltä olit.” Kun olen lukenut kirjan, keskustelemme siitä yhdessä. Parhaat lukuvinkit tulevatkin läheisiltä, sillä he tuntevat minut parhaiten.

Mitä vastaan, kun joku seuraavan kerran kysyy, miksi luen?

Luen kirjoja, koska saan siitä jotakin itselleni. Jos asian kääntää toisin päin: kirjojen lukeminen harvoin kaduttaa. Lukiessa tuntuu, että ajan käyttää hyödyksi, toisin kuin vaikka puhelimen selaamisessa. Kirjassa on alku ja loppu, ja kun sen on lukenut, on taas yhtä elämystä rikkaampi.

Enni Yli-Hynnilä
Kirjoittajan mielestä lukea voi missä tahansa: rannalla, junassa, ruokatunnilla, yökylässä, mökillä, vessassa, pihalla ja lääkärin odotushuoneessa.