![]() Miten luoda oma kirjoittajan yhteisö tyhjästä, jos yht’äkkiä havahdut haluun ryhtyä kirjoittamaan tavoitteellisesti? Mistä löydät muita kirjoittajia, jos aiempaa kirjoittamiskokemusta ei ole, jos tuttavapiiriin ei kerta kaikkiaan kuulu muita kirjoittajia ja jos asut suomenkielisenä täysin ruotsinkielisellä haja-asutusalueella? Siinäpä se. Kun vain reilu parisen vuotta sitten heräsi tarve ryhtyä kirjoittamaan, olo oli yksinäinen ja turvaton. Kaipasin tueksi kokenutta opettajaa. Toivoin, että joku kertoisi, mikä on hyvää ja mikä toimii. Pahoittelin, etten ymmärtänyt aloittaa jo arvostamani lukion suomenopettajan elinaikana. Samoihin aikoihin luin Neuvostoliitossa syntyneen Raija-Liisa Mäkelän kirjan Minä, muilutetun tytär. Vaikutuin syvästi hänen rakkaudestaan suomen kieleen. Lähetin hänelle kirjeen kustantamon kautta ja tiedustelin hänen halukkuuttaan ryhtyä mentorikseni. Mäkelä kieltäytyi kohteliaasti, mutta kannusti hakeutumaan luovan kirjoittamisen kurssille tai oman paikkakunnan kirjoittajapiiriin. Vaasa-opistossa tai Mustasaaren aikuisopistossa ei kummallakaan ollut tarjolla suomenkielisiä kirjoituskursseja eikä kirjoittajapiirejä, joten vaihtoehdoksi jäi etsiä verkkovälitteisiä kursseja tai hakeutua viikonloppukurssille toiselle paikkakunnalle. Lähdin viikonloppukurssille. Opettaja kumosi ajatuksen kirjoittajan yksinäisyydestä ja itseriittoisuudesta. Hän kannusti jokaista aktiivisesti etsimään ja löytämään oman kirjallisen viiteryhmän, joka toimisi peilinä omille teksteille. Yhteisö auttaisi kirjoittajaa kulkemaan kohti pelkoa altistua oman keskeneräisyyden ja epävarmuuden kohtaamiselle. Ensimmäiseltä kirjoittajakurssilta konkreettista alkua kirjoittajan yhteisölleni ei löytynyt. Kurssilla syntyi kuitenkin vahva tunne, että muiden kirjoittajien seuraan tultuani olen saapunut henkiseen kotiini. Kutsun tunnetta oman kirjoittajayhteisöni siemeneksi. Seuraavasta kirjoittajatyöpajasta löysin kirjoittajan, jonka kanssa ryhdyin pitämään aktiivisesti yhteyttä. Ensimmäisellä kirjoittajakurssilla oli kuitenkin välillisesti merkittävä vaikutus kirjoittajan yhteisöni rakentumisessa. Tällä kurssilla kuulin ensi kertaa kirjallisuusterapiasta sillä seurauksella, että vain reilun puolen vuoden kuluttua aloitin omat kirjallisuusterapiaohjaajan opintoni ammatillisena täydennyskoulutuksena. Opinnot johdattelivat minut runouden äärelle. Se houkutteli lähtemään Vaasaan kahteen runopiiriin. Ne ovat antaneet vauhtia oman kirjallisen yhteisöni muodostumiselle, vaikka runopiireissä ensisijaisesti luetaan yhdessä jo julkaistuja runokokoelmia. Kuitenkin myös lukeminen ja kirjalliset esikuvat ovat osa kunkin kirjoittajan yhteisöä. Monesti yhdessä luetut runot toimivat inspiraation lähteenä omalle kirjoittamiselle. Ensimmäisellä kirjoittajakurssilla kannustettiin liittymään paikalliseen kirjoittajayhdistykseen. Jäsenhakemuksen lähettäminen Pohjanmaan kirjailijoihin huimasi. Kirjailija-sana yhdistyksen nimessä herätti aloittelijassa alemmuudentunnetta. Kirjoittajaopettaja Natalie Goldberg varoittaa kuitenkin kirjassaan Luihin ja ytimiin kirjoittajaa ajautumasta kahtiajakoiseen maailmaan, jossa toiset kirjoittajat ovat hyviä ja minä en ole sitä. Rohkaistuin ja olin tervetullut jäseneksi. Pohjanmaan kirjailijoiden tapaamisiin en ole kerinnyt mukaan. Sen sijaan olen osallistunut yhdistyksen jouluisen jatkokertomuksen kirjoittamiseen. Sain spontaanisti myönteistä palautetta omasta osuudestani kokeneelta kirjoittajalta, joka jatkoi kertomusta minun jälkeeni. Yhteydenpitomme sähköpostilla on jatkunut. Uusi kirjoittava ystäväni on kannustanut kirjoittamisessa sekä ystävällisesti kommentoinut tekstejäni. Rohkaisipa hän myös osallistumaan Poetry Slamin Vaasan osakilpailuun. Minä puolestani sain auttaa häntä kirjoittajan blockin sulattelussa ohjaamassani kirjallisuusterapeuttisessa ryhmässä. Kirjoittajan yhteisössä on kyse sekä antamisesta että saamisesta. Kirjallinen yhteisöni on edelleen alkutekijöissään. Vähitellen on alkanut muotoutua pieni kirjallinen ystäväpiiri, jolle voin ehdottaa tapaamista kirjoittamisen äärellä kahvilassa, toisella paikkakunnalla tai videopuheluyhteyden välityksellä. Viiteryhmäni on hyvin hajanainen, mikä kuvastaa myös omaa kirjoittajuuttani: oma ensisijainen kirjoittamisen lajini ja tyylini hakee yhä paikkaansa ja muotoaan. Kirjoittajan yhteisön luominen tyhjästä edellyttää sinulta omaa aktiivisuutta. Valmista, olemassaolevaa yhteisöä, johon vain liittyä, ei ole. Oma kirjallinen viiteryhmä syntyy, kun lähdet avoimin ja uteliain mielin tutkimaan eteen tulevia johtolankoja. Silloin myös kirjoittajan yhteisösi muotoutuu vastaamaan juuri sinun tarpeitasi kulloisenkin tilanteen mukaan. Yhteisön muotoutuminen vaatii, että uskallat ottaa yhteyttä tuntemattomiin ihmisiin ja lähteä mukaan itselle entuudestaan vieraaseen toimintaan. Se vaatii rohkeutta olla väheksymättä itseäsi kirjoittajana. Se vaatii itsetuntoa ja luottamusta siihen, että myös sinulle on paikka muiden kirjoittajien joukossa. Mari Kuusisto Kirjoittaja, kanssakulkija, kirjallisuusterapiaohjaaja ja bloggaaja, joka ohjaa omassa yrityksessään huojentavan kirjoittamisen ryhmiä. marikuusisto.com/
0 Comments
Leave a Reply. |
Kukamitähä?
Yhdistyksen blogia kirjoittavat yhdistyksen jäsenet ja sana on heille vapaa. Kuulumisia yhdistyksen toiminnasta julkaistaan silloin tällöin. Tällä hetkellä blogi päivittyy kerran kuukaudessa. |
Pohjanmaan Kirjailijat ry
(c) Pohjanmaan Kirjailijat ry ja Tiina Lehtineva
|