Kuvaaja: Tmi Akanpaja, Marjo Akkanen
Tuotanto
2020
Abba, Isä, auta -runokuvakirjanen, omakustanne, 2020 2010 Musta tuntuu, Mediapinta, 2018 2000 Rakastan, rakastan -runovideo, omakustanne, 2009 Olisi kiva, jos haluaisit, omakustanne, 2007 |
Kaisu HildénSyntymäpaikka
Seinäjoki Asuinkunta Lapua Koulutus ja ammatti Monialaosaaja, eläkeläinen Esikoisteos Olisi kiva, jos haluaisit (2007) YhteystiedotTutustu minuun tarkemminMiten minusta tuli kirjailija?
Kiitos äitini, kiitos Luojan - toivon, että minusta tulisi myös jonkin sortin kirjailija, mutta vielä enempi toivon, että en olisi niin laiska kirjoitusteni suhteen. Ja järjestelmällisyyttä, pliis. Laatikot pursuaa keskeneräisiä kirjoitelmia, jotka vaatisivat hiomista ja kokoamista. Kiitos Jussi Matilaisen kärsivällisestä avunannosta luovan kirjoituksen ryhmässä. Helena Anhavan runoa raa'asti vääntäen: "Älä koskaan tule niin suureksi kirjailijaksi, ettet mahdu samaan pöytään muitten kanssa!" Säilytä lapsenomaisuus, luovuus ja elämänhalu! Mitä pohjalaisuus minulle merkitsee? Pohojalaasuus on puukko syränlihas, jos täältä joutuu olemaan liian kauan poissa. Se että, kun innostut puhumaha toisen pohojalaasen kans, ja se ymmärtää justihi, mitä tarkootat, ja viälä ennen ku oot eres kattonu päälle, saati sanonu mitää. En minä kaikesta täällä tykkää, mutta kun on saanut tarpeeksi elää, niin sitä ymmärtää erilaisuutta ihan toisella tapaa. Pettyny olin, ku tulin kahareksan laihan vuaren jäläkehe Hämehen Hitaitten porukasta (pelastaen miähenikin siältä riutumasta), NIIN täällä ei ollukkaan se sama hengellisyys, jota olin kaivannu kaukana kotoa. Tosi muutettiin ensin Seinäjoelle, jossa ny kaikki on nii komiaa ku Amerikoos. Mutta täällä Lapuallaki ollaha MUN miälestä luavuttu jostaki. Saarnataha niinku se parhaate ihimiste päälle sopii. Mutta viälä tuloo Päivä, jolloon kaikki viälä kääntyy parhain päin. Näin minä uskon. Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee? Nyt kun kirjoitan tietsikalla, alan vain näpyttämään, ja jo alkaa joku teksti päästä suoltumaan. Huvin vuoksi ja toisten harmiksi. Mikään pakko minulla ei ole, muuta kuin silloin, kun olen jotain mieltä ja sappi alkaa kiehua, ellen sitä asiaa kirjoita. Muutoin runot, proosa ym sellainen hömppä, on vain sitä ajan tappoa. Ja joskus huomaan kirjoittavani humoristista juttua, jota en ole ennen itsekään kuullut. Vakava asia siis minulle ei kirjoittaminen ole. Ehkä siksi en ole järin tuotteliaskaan. Mutta Elämässä on niin paljon muutakin! Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaani autiolle saarelle, ottaisin... Ottaisin Uuden Testamentin mukaani, mutta en minä kyllä tahdo autiolle saarelle yksin juttelemaan. Vanhaa Testamenttia en ota, sillä Uutta Testamenttia on helpompi ymmärtää, ja kun siellä autiolla saarella ei ole Raamatun selittäjää näköpiirissä, niin turvaan selustan, ja otan vain sen helpomman puoliskon. Tosin siellä autiolla saarella voi olla niin hiljaista, että kuulee vihdoin Jumalan puheen, mitä täällä metelissä ei ehdi, jaksa, kuule, eikä silloin harvoin kun rukoilee, edes tottele. Että ei pässimpi idea tuo autio saari…hmm.. |
Pohjanmaan Kirjailijat ry
|
(c) Pohjanmaan Kirjailijat ry ja Tiina Lehtineva
|