Tuotanto

Leonardo sai siivet, runokokoelma 2015 (ntamo)
Hevosenpääsumussa, runokokoelma 2018 (ntamo)
Tulikärpäsiä Tammelan yllä, runokokoelma 2021 (ntamo)

Toimituksia ja käännöksiä
Toimittanut ja kääntänyt yhdessä Zoila Forss Crespo-Moreyran kanssa 350-sivuisen runoantologian
Hologrammi/Holograma suomi-espanja-suomi, jossa yht. 33 runoilijaa (2022) Rosetta Versos ja perulainen Artifice`)

Toimittanut yhteensä neljä runoantologiaa Hengästyneet maisemat (1989)
Rikkinäinen rakastettuni (2006)
Savinukke ikkunalaudalla (2008)
Olen vain kylmien soiden haikara (2011)

Runojeni käännöksiä:
Kääntämätön luonto/Untranslated nature antologiassa Maikki Soron englanniksi kääntämiä runojani
(Rosetta Varsos 2021)

Suomen edustajana USA n Brown Universityn käännösohjelmassa, englannin käännökset Nicolás Barbosa López ja
espanjan käännökset Zoila Forss Crespo Moreyra 2021

https://brown.edu/Research/poetry-in-translation/2020/08/17/finland/

Kääntänyt Margareta Skantzen näytelmän Maria Magdalena suomeksi 2010
Kääntänyt runoja Pohjanmaan taidetoimikunnan kirjaan Diktens Flod/Runon vuoksi kolmelta pohjalaiselta runoilijalta ruotsista suomeksi

Palkinnot
Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto 4/2019 runoteoksesta Hevosenpääsumussa, ntamo 2018
Päätalopalkinto antologialle (toimittaja) Olen vain kylmien soiden haikara 2011
Äänikirjapalkinto (2. palkinto) 1998 (700 kirjaa arvioitu)

Leena Kellosalo

Asuinkunta
Vaasa
​
Koulutus ja ammatti
Filosofian maisteri (gradu runoilija Helvi Juvosen lyriikan metaforat ja vertaukset semanttisesti ja kieliopillisesti), näyttämötaiteen ja creative dramatics-opintoja Tukholmassa ja Göteborgissa

Esikoisteos
Leonardo sai siivet, ntamo 2015

Yhteystiedot

https://leenakellosalo.blogspot.com/

Tutustu minuun tarkemmin

Miten sinusta tuli kirjailija

Äiti luki minulle Tampereen Tammelassa Laura Latvalan Pikku Marjan eläinkirjan viisi kertaa. Tämän prosessin aikana opin kirjan ulkoa ja äidin sormen kulkiessa sanojen alla opin myös lukemaan. Kirjaimet hallitsin jo puisista, venäläisistä kirjainpalikoista. Olin tuolloin 3, 5 vuotias. Äiti luki ja kirjoitti paljon runoja. Hän kuljetti minut jo pikkuisena mukanaan aina Tampereen kaupunginkirjaston Mäkelän kirjallisuuspiiriin, jossa sain kuunnella Lauri Viitaa ja muita pirkanmaalaisia runoilijoita. Viisivuotiaana jouduin keuhkokuumeen takia Pyynikin sairaalaan. Minulla ei ollut huoneessa puheseuraa viereisen sängyn tytön kuoltua. Niinpä otin kontaktia naapurihuoneessa lasiseinän takana olevaan tyttöön. Ensimmäisestä päiväkirjastani repimille sivuille kirjoitin runoja, jotka lähetin lavuaarin putken vieressä olevasta reiästä tytölle. Palautteen ja kysymyksiä sain paluupostissa. Ensimmäinen runoni kertoi kuulle laulavasta enkelistä. Huonekaverin kuoltua syntyi valtava tarve ilmaista itseäni, hoitajilla ei ollut silloin aikaa lapsille. Kukaan ei edes puhunut kanssani vierustoverin kuolemasta. Kulkutautisairaalan potilashuoneisiin ei päästetty vierailijoita. Äidinkin näin vain lasin takaa. Kotiin palattuani äiti lähetti runojani Kuluttajalehteen, joka julkaisi niitä. Lausuin runoja, näyttelin teattereissa, opiskelin suomen kieltä ja kirjallisuutta. Tein työryhmäni kanssa runomonologeja laulajan ja kitaristin kanssa mm. Kajaanin Runoviikolle ja Pohjoismaisille teatterifestivaaleille, koulutin runonkirjoittajia Vaasa Opistossa ja Pohjanmaan kirjailijoiden kursseilla ja luin äänikirjoja. Jätin luovan kirjoittamisen koulutuksen päästäkseni itse julkaisemaan. Minulla oli matkalaukullinen runoja, mutta esikoinen syntyi ihan uusista runoista. Neljäs kokoelmani julkaistaan piakkoin.


Mitä pohjalaisuus sinulle merkitsee

Olen syntynyt Tampereella, opiskellut Turun yliopistossa ja kirjoittanut graduni puhtaaksi tilapäisasunnossa Vaskiluodossa muuttotavaralaatikoiden päällä istuen. Tulin siis Pohjanmaalle juristimieheni työn perässä. Valmistuttuani sain ensimmäisen työpaikan Vaasan Kaupunginkirjastosta Käsikirjastosta. Palvelin sukututkijoita, yliopistoväkeä ja eri puolilta maakuntaa vierailevaa väkeä. Asiakkaina oli myös paljon maahanmuuttajia. Onneksi olin työskennellyt opiskeluaikana sekä Ruotsissa että Norjassa, seudun kaksikielisyys ei ollut ongelma. Ainoastaan vöyriläisten sukututkijoiden kanssa kommunikointi oli haasteellista vaikeaymmärteisen murteen takia. Käsikirjastossa työskentelyä jatkoin sunnuntaisin kymmenisen vuotta. Tuona aikana opin tuntemaan pohjalaisten luonteenpiirteet, äkkipikaisuuden ja oikeudentunnon, hauskat puheenparret, rehtiyden, suorapuheisuuden, itsevarmuuden. Käsikirjasto oli aitiopaikka pohjalaisen luonnon, taiteen, tekniikan ja tieteen sekä talouselämän tuntemukselle. Pohjanmaan kirjailijoiden kouluttajana sain tutustua maakunnasta kotoisin oleviin kirjailijoihin, joista tosin monet olivat useiden heimojen sekoituksia, kuten olen itsekin (Viipurista tulleen, puoliksi savolaisen ja puoliksi karjalaisen evakkoäidin ja hämäläisen isän risteymä). Sain itse pehmeän laskun pohjalaisuuteen, koska mieheni on keskipohjalainen. Ensimmäisen tyttäremme synnytin Turussa ja kaksi seuraavaa Vaasassa. Pohjanmaa on tarjonnut minulle erinomaisen ja inspiroivan työympäristön monumentaalisissa taloissa, kirjastossa, teattereissa, Vaasa Opistossa ja äänikirjastudiossa Finlaysonin vanhassa tehdasrakennuksessa sekä Ilkka-Pohjalaisen kirjallisuuskriitikkona. Kaikkein rakkainta on kuitenkin vesistö, Raippaluodon mökkirantamme tummasilmäinen metsäjärvi ja aava meri. Täydellisen vapauden tunteen olen kokenut pyöräillessäni mökille ja istahdettuani levähtämään Raippaluodon korkealla sillalla,  levähdyspaikalla ja nauttiessani tyrni/hunajamehua ja katsellessani aina kuohuvaa tai tyyntä merta. Esikoiskokoelmassani Leonardo sai siivet (ntamo 2015) on monta runoa Raippaluodosta. Olen nyt ollut täällä yli 40 vuotta. Kaikki kirjani ovat syntyneet Pohjanmaalla.


Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaan autiolle saarelle, ottaisin...

Tanskalaisen Anette Bjergfeldtin kirjan Palermotien taivaallisen laulun juuri nyt. Olen äänikirjojen suurkuuntelija. Viikossa vähintään 1000 sivua. Lukijan mukaan sopivasti nopeutettuna, enimmillään kuuntelen kaksinkertaisella nopeudella.