Tuotanto

2000
Chapels, 2009

Jussi Koiranen

Asuinkunta
Espoo
Koulutus
Järjestöasiantuntija
Esikoisteos
Chapels, 2009

Palkinnot ja ehdokkuudet
Vaasan Jaakoon  säätiön kunniakirja 2010

Tutustu minuun tarkemmin

Miten minusta tuli kirjailija?
Vuonna 2020 tätä kirjoittaessani en tiedä tuliko minusta kirjailijaa, vaikka yhden kirjan kirjoitinkin. Kirjoitin pitkään runoja nettiin ja 2009 sain päähänpiston koota omakustanteen. Runot ja kirjoittaminen olivatkin muutaman vuoden kiinteä osa elämääni, tein lehtijuttuja, oikolukemista, sisällöntuotantoa ja jopa haamukirjoittamista olematonta tai hyvin pientä korvausta vastaan.
Olin jopa mukana keikkailevassa Maailmanlopun kahvila -nimisessä ryhmässä, mutta taisin uskaltaa lausua omia runojani vain yhdessä tilaisuudessa. Emmi Juutilaisen kanssa toteutimme kahdesti Luontoruno-tapahtuman Vaasassa sekä Runoraapaisu -nimellä kulkeneen sukelluksen runouden monimuotoisuuteen Oppimisen festivaaleilla.
Kirjallisuus ja kulttuuri ovat minulle tärkeitä asioita mielen hyvinvoinnin, uuden oppimisen ja virkistyksen kannalta. Runoudesta tai kirjallisuudesta ei kuitenkaan tullut minulle elantoa, saati pysyvää harrastusta. Olenko silti kirjailija?​

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee?
Kirjoittamisella on minulle monia merkityksiä ja merkitykset ovat myös ajansaatossa vaihtuneet. Tällä hetkellä kirjoittaminen on minulle tapa jäsentää ja konkretisoida ajatuksia, mutta toisaalta myös tapa kertoa tarinoita, joita en muuten osaisi kertoa. Kirjoittaminen on jopa yksi tapa ajatella, joskus paras tapa edetä jonkin asian suunnittelussa on alkaa kirjoittaa asiaa eteenpäin.
Eri ilmaisuvälineillä on erilainen voima ja kirjoittaminen erityisesti runous sopii tietynlaisten asioiden ilmaisuun. Runonlausunta onkin erikoista touhua, jotkin runot ovat enemmän kun ne ovat vain sanoja paperilla. Toiset runot taas heräävät eloon vasta lausuttuina. Minulle kirjoittaminen on lisäksi edustanut ja edustaa yhä jossain määrin konkreettista tekemistä. Tekstin tuottaminen on ollut eräänlainen kontrasti töille ja tehtäville, joista olen suoriutunut pääasiassa puhumalla. Varsinkin silloin kun biteistä näytölläni on syntynyt runokirja, lehtijuttu tai muu fyysinen julkaisu.​

Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaani autiolle saarelle:
​Tähän tulisi varmasti eri vastaus riippuen, siitä milloin sitä kysyy ja minkälaisessa tilanteessa olisin saarella. Jos kuitenkin olisi mahdollisuus ottaa rennosti, eikä oleminen olisi pelkkää selvitymistaistelua, niin ottaisin jotain missä riittäisi luettavaa. Tällä hetkellä se voisi olla vaikkapa kokoelmateos The Complete Novels of James Joyce, jossa on yksissä kansissa irlantilaiskirjailija James Joycen teokset.