Picture
Kuva: Kalervo Puskala ARPS SVLM

Tuotanto

2000
Ringan askelmerkit, tietokirja, 2003, WSOY
Cool vai ei, nuorten romaani, 2004, Myllylahti
Pakko pärjätä, nuorten romaani, 2009, Myllylahti

2010
Meitsi-Netta ja www.timanttisydänsanat.net,
   nuorten romaani, 2010, Myllylahti
Satupiiri: Seitsemän salaperäistä satua,
   äänikirja, 2011, Rumus
Satupiiri: Kahdeksan kiehtovaa kertomusta,
   satukirja 2011, Muruja
Kannattaako kelata takaperin, runokokoelma,
   2013, Harmaita Suhahduksia
Kummajaisten kylä, varhaisteineille,
   2014, Haamu
Tykkäämisen laiton, haava ja kunnari,
   nuorten romaani, 2014, Marketiimi
Kummajaisten kylän kuuma kesä,
   varhaisteineille, 2015, Haamu
Kuu-Koo-Kuukeli ja muita vuodenaikasatuja,
   satukirja, 2016, Lector
Kummajaisten kylän salaperäinen syksy,
   varhaisteineille, 2016, Haamu

Jussi Matilainen

Hallituksen jäsen
Syntymäpaikka
Jurva
Asuinkunta
Nurmo/Seinäjoki
Koulutus ja ammatti
Sanataideohjaaja & kirjailija
Esikoisteos
Ringan askelmerkit, WSOY, 2003
Palkinnot ja ehdokkuudet
10/2015 toinen palkinto Robustoksen pienoisromaanikisassa
2/2015 Kummajaisten kylä Lasten LukuVarkauden finaaliehdokkaaksi
5/2009 valtakunnallisen Haku päällä -rakkausrunokisan voitto

Yhteystiedot

jussi.matilainen (a) gmail.com
050 3636 219

Tutustu minuun tarkemmin

Miten minusta tuli kirjailija?
Monet parhaat asiat tuntuvat tapahtuvan niin, että ovi ikään kuin aukeaa johonkin suuntaan. Kun 1990-luvun loppupuoliskolla kirjoituskärpänen iski, minulla ei suinkaan ollut ajatusta, että kirjoittaisin kirjankokoisia. En niinkään epäillyt jaksamista, sillä olin siihen mennessä rutistanut kasaan kaksi yli satasivuista tieteellistä opinnäytetyötä Vaasan yliopistossa. Mutta mukavuudenhalu pisti haaveilemaan lyhyiden lehtitekstien julkaisemisesta.

Kuitenkin 1990-luvun lopulla tilapäistöissä sattui yksi niin inspiroiva tapahtuma, että se ikään kuin huusi päästä romaaniin. Muutama vuosi meni naputella käsikirjoitus, johon kertyi 386 liuskaa. Näin jälkikäteen luen sitä punertavin poskin, eikä siinä ole kelvollisia kohtia kuin siellä täällä. Ei siinä aiheessa sinänsä mitään vikaa ole, mutta vieläkään tämä käsikirjoitus ei ole kansissa ilmestynyt. Silloin taito ei riittänyt, ja sittemmin on kertynyt monia muita aiheita, joiden alle alkuperäinen kimmoke jäi. Sen tehtävänä oli toimia kaikkein ensimmäisenä kirjoittajakoulunani. Sittemmin erittäin merkittävää oli opiskella viisi lukuvuotta 2000 - 05 Suomen ensimmäisessä nettikirjoittajakoulussa Kirjoittajan kuntokoulu.

Mitä pohjalaisuus minulle merkitsee?
Pohjalaisuus merkitsee minulle paljon. Ja koska luontevasti näen eteläpohjalaisten olevan kärjessä sekä hyvässä että pahassa, se tarjoaa minusta oivan pohjan myös tekstien sijoittamiselle tänne. Useimmista kirjoistani satuja myöten eteläpohjalaisuus varmaan jotenkin tihkuu läpi. Jatkossa minulta on tulossa kirjoja, joissa eteläpohjalaisuus on vielä merkittävämmässä osassa kuin lakeusmaisemiin sijoittuvassa kirjassani Pakko pärjätä, jonka kannessa muuten komeilee Lakeuden risti.

Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee?
Listasin aikoinaan 2009 Vaasan kirjamessujen keskustelutilaisuutta varten, mitä kirjoittaminen minulle merkitsee. Niistä vuosista mikään ei ole olennaisesti muuttunut.

Nuorena kilpailin varsinkin juoksuradoilla, ja kyllä minulla kirjailijana on jäljellä samankaltaista kisahenkeä pyrkiä parhaimpaansa ja saavuttaakin jotakin. Silti vielä tärkeämpää on kirjoittaminen itsessään. Se on minulle jonkinlainen hyvinvoinnin edellytys aivan kuin liikunta raikkaassa luontoilmassa. Jonkin verran näitä kaikkia pyrin harjoittamaan päivittäin.

Kaikille päiville ei riitä puristusta käsikirjoitusten ja merkittävien projektien edistämiseen - sitä en edes yritä. Joskus päivän kirjoitustuokio saattaa jäädä sanoilla leikkimiseen tai muiden kirjoittajien ohjaamiseen, mutta kyllä niistäkin välillistä hyötyä on omiin projekteihin.

Merkittävän osan yhteiskunnallisen vaikuttamisen korsistani kannan kekoon nimenomaan kirjoittamalla. Kuitenkin pyrin välttämään väkinäisiä vaikuttamisyrityksiä, sillä julistamalla ei tahdo syntyä hyvää kaunokirjallisuutta. Eikä juuri mikään julistuksista taitaisi muuttuakaan.  Luotan pitkälle siihen, että kaunokirjallisuudessa kuiskaaminen tehoaa, jos on tehotakseen.

Edelleen kirjoittamisessa on myös ajoittain tarpeesta laittaa sanoja oikeaan järjestykseen. Jo alle kouluikäisenä kirjoittelin vihkoja täyteen sanajonoja vaikkapa listaamalla samalla kirjaimella alkavia sanoja. Nyt on kehitys sillä tasolla, että päähuomio on lauseiden ja kappaleiden trimmaamisessa huippuunsa.