Tuotanto
2020
Kirjeitä Karjalasta, tietokirja, Siirtolaisinstituutti, 2020 2010 Romukultaa, runokokoelma, Mediapinta 2019 Holopaisen hymy, novellikokoelma, BoD, 2017 Kattikirja, lasten runo- ja kuvakirja, BoD, 2016 Himskatin kauttakulkukauppa, lasten runo- ja kuvakirja, BoD, 2015 Kuume, esikoisromaani, Edico, 2011 Soomannin Ville ja muita tuttuja, Etelä-Pohjanmaan järviseudun murteella kirjoitettu kokoelma, Kirja kerrallaan 2009, uudistettu painos, BoD, 2016 2000 Kinnusen nimellä julkaistut: Jääsumupilarit, runokokoelma, Pilot-kustannus, 2002 1990 Kinnusen nimellä julkaistut: Ota minut nimeesi, Runogalleria, 1999 Neitseellisen miehen unet, Ruogalleria 1996 Antologiat Kapinaruno IV, Työväenkirjaston ystävät ry, 2019 Joulurunot, Kirjoittajayhdistys Paltta, 2018 Satuja ja loruja, Kirjoittajayhdistys Paltta 2017 Rakkaudennukkaa, (kirjoituskilpailun satoa, YLE), Pilot-kustannus, 2007 Henkiinjäämisestä : proosaa ja lyriikkaa Keski- Pohjanmaalta, 30-vuotisjuhla-antologia, Keski- Pohjanmaan Pränttärit, 2004 Tervetuloa ilo, Pietarsaaren työväenopiston kirjoittajapiirin antologia, (myös toimitus), 2003 Kuulla maan hengittävän (MTK Keski-Pohjanmaa, kirjoituskilpailun satoa), 2002 Niin että maailma raikaa (25-vuotisjuhla-antologia Keski-Pohjanmaan Pränttärit), 1998 |
Päivi Sihvola
Syntymäpaikka
Pietarsaari Asuinkunta Pietarsaari Koulutus ja ammatti Kirjastovirkailija Esikoisteos Neitseellisen miehen unet, Runogalleria 1996 Yhteystiedot
paivi.sihvola (a) kolumbus.fi
Tutustu minuun tarkemmin
Mitä pohjalaisuus minulle merkitsee?
Juuria, suoruutta, rehellisyyttä, kotoisuutta ja sukututkimuksen myötä löytyneitä tarinoita. Juureni ovat Järviseudulla. Molemmat vanhempani olivat Kortesjärveltä ja esi-isiä löytyi pitkin Lappajärveä, Evijärveä, Alajärveä. Pohjalaisuus merkitsee myös erityistä huumoria. Pohjalaisen murteen kuuleminen maailman turuilla sykähdyttää aina. Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee? Kirjoittaminen on minulle sisäinen pakko, tapa ilmaista itseäni, tapa puhua. Lapsuudesta lähtien olen kirjoittanut tarinoita ja runoja. Elämä on vienyt välillä muualle ja pois kirjoittamisen ääreltä. Nykyisin kirjoittaminen tuo mukanaan ilon, varsinkin silloin, kun huomaa jonkin projektin toteutuvan. Jos vielä teksteilläni saavutan lukijassa tai kuulijassa kosketuspintaa, on kirjoittaminen ollut mielekästä ja täyttänyt tarkoituksensa. Jos saisin ottaa yhden kirjan mukaani autiolle saarelle, ottaisin.... Mukaani ottaisin jonkin Harri Tapperin teoksen, koska kieli on kirjoittajan tärkein väline ja Tapperin teksteissä kielellä on väri. Se tuoksuu, maistuu ja kuuluu. Liioittelun taito ja huumori tuovat lohtua ja iloa. Niiden kautta näkee kauemmaksi ja eläminen tuntuu rikkaammalta. Hänen kirjansa ovat ystäviäni ja kadonnut maailma löytyy niiden kautta uudelleen. Kun olemme syksyllä saaneet poimituksi sen mitä tarvitsemme ja lähdemme viimeisen kerran marjasta, kiitämme metsää ja niitä haltioita tai voimia, jotka ovat marjat kasvattaneet ja kanssamme olleet. Me laskemme sangot maahan ja nousemme kivelle ja kukkulalle ja huudamme niin paljon kuin jaksamme ja joka puolelle kääntyilemme ja näin me sanomme: kiitos sinulle metsä ja haltiat ja metsänväki ja varvut ja turpeet, kiitos marjoista ja terveydestä ja seurasta... (Missä kurkien aura on) |
Pohjanmaan Kirjailijat ry
|
(c) Pohjanmaan Kirjailijat ry ja Tiina Lehtineva
|