Tuotanto
Näytelmät ja musikaalit
2010 Miehet pettää aina 2004 1990 Perintö 1997 Älä luota enkeleihin 1991 1980 Daydream 1989 lukuisia lauluja musikaaleihin ja muutenkin |
Inka VilénSyntymäaika ja -paikka
Vuonna 1971 Sodankylä Asuinkunta Alavus (Tuuri) Koulutus ja ammatti Koulutukseltani olen filosofian maisteri: äidinkielen, englannin, ilmaisutaidon ja sanataiteen opettaja sekä toimittaja. Tätä nykyä ansaitsen leipäni kirjoittamisen, äidinkielen ja ilmaisutaidon opettajana Oriveden lukion kirjoittajalukiossa, iltahommina opetan tanssia ja teatteria. Esikoisteos En ole kirjoittanut (vielä) yhtään kansiin painettua omaa teosta; kirjoitan pääasiassa näytelmiä, lauluja ja asiatekstejä. Yhteystiedot
Tutustu minuun tarkemmin
Miten minusta tuli kirjailija?
Jo lapsena ajattelin, että minusta tulee romaanikirjailija ja toimittaja. Toimittaja minusta tulikin, mutta olen työskennellyt huomattavasti enemmän opettajana kuin journalistina. Sen sijaan romaanikirjailijan ura ei ole edennyt alkua pidemmälle: innoketta satunnaisia novelleja suurempaan proosaurakkaan ei ole löytynyt. Varhaisin säilynyt näytelmäkäsikirjoitukseni on kolmannelta luokalta; tämä historiallinen merkkiteos esitettiin koulun joulujuhlassa. Sittemmin kaikki merkittävämmät tekstiaiheet ovat tuntuneet taipuvan parhaiten näytelmämuotoon. Lyhyemmät ideat puolestaan muotoutuvat lauluiksi. Olen opiskellut kirjoittamista – niin luovaa kuin asiakirjoittamista – aktiivisesti alakoulusta asti. Tämän pitkän taipaleen päätepiste ei vieläkään ole näkyvissä. Vuodesta 1997 olen opettanut kirjoittamista, ja se jos mikä on ollut opettavaista. Kun pohdimme yhdessä opiskelijoiden kanssa tekstien vahvuuksia ja kehittämiskohteita, opin itsekin valtaisasti kirjoittamisen tekniikasta ja taidosta. Vaikka olen omimmillani draaman, teatterin ja laululyriikan parissa (asiatekstejä unohtamatta), pidän proosaporttia yhä raollaan. Ehkä jonain päivänä innostun kirjoittamaan kertomakirjallisuutta suosikkikohderyhmälleni, nuorille aikuisille Mitä kirjoittaminen minulle merkitsee? Olen käyttökirjoittaja: Vaihdan toimittajavaihteelle, kun on aika tuottaa journalistista tekstiä. Kirjoitan näytelmän, kun näytelmälle on tilausta. Jos on tarvista laululle, ryhdyn sanoittamaan. Kirjoitan mitä vain, kun tekstiä tarvitaan. Minulle kirjoittaminen on ajattelemista, sanoilla leikkimistä, ihmisen ymmärtämistä, mahdottoman tekemistä mahdolliseksi. Kauan sitten kirjoittaminen lakkasi olemasta sisällä riehuvan roihun kaikkinielevää hurmosta – ja hyvä niin! Ei tässä iässä jaksa enää elää sielu tulessa. Miten ja mistä löydän aiheet, joista kirjoitan? Elämä on aiheita täynnä. Joskus idea syntyy sanasta tai ilmaisusta, joskus puolitutun puolihuolimattomasta puheenparresta. Aika ajoin kerään herkullista materiaalia kuuntelemalla ystäviä, hyvänpäiväntuttuja ja ventovieraita. Toisinaan tarinoiden ideat tulevat itse luokseni ja iskostuvat alitajuntaani odottamaan, että kirjoittaisin ne auki. Aiheita on elämä täynnä; ihmiset ovat ongelma. Kun ryhdyn luomaan henkilöhahmoja tarinaani, ne lupaavat nöyrästi totella aivoituksiani tarinan polveilevassa virrassa. Mutta kun ryhdyn kirjoittamaan, hävyttömät henkilöt heittäytyvät niskoittelemaan ja omapäisesti menevät sinne, minne minä en halunnut. Mitä muuta kirjoittaja voi silloin tehdä kuin seurata henkilöitään ja katsoa, millaisten sysien ja savikkojen läpi he pakottavat taivaltamaan. Vielä suurempi ongelma on aika. Ei, ei sittenkään, vaan motivaatio. Mikä aiheista kiinnostaa niin paljon, että sille on valmis antamaan tarpeeksi aikaa, jotta aiheesta syntyy valmis teksti? Ja sitten on vielä se suurimmista suurin ongelma: minä itse. Vasta ituna pilkistävä aiheenpoikanen on lupausta täynnä, mutta kun sitä ryhtyy pukemaan sanoiksi, se latistuu, väsyy ja nuupahtaa. Kuinka raaskin ryhtyä kirjoittamaan, kun pelkkä aavistus tarinasta on niin paljon kauniimpi kuin paperille päätyvä sanajono. Elämä tarjoaa aiheita jonoksi asti – kokonaan eri asia on, moniko niistä päätyy valmiiksi tekstiksi. |
Pohjanmaan Kirjailijat ry
|
(c) Pohjanmaan Kirjailijat ry ja Tiina Lehtineva
|